Organisaatioissa käytetään valtava määrä aikaa strategian rakentamiseen. Pidetään työpajoja, piirretään tiekarttoja ja muotoillaan kunnianhimoisia tavoitteita. Hiotaan sanoja, jotka kuulostavat oikeilta. Ja silti yllättävän moni strategia jää lopulta vain siistiksi esitykseksi. Ei siksi, että idea olisi huono, vaan siksi, ettei arki muutu. Todellinen strategia ei näy PowerPointissa. Se näkyy kalentereissa, kokouksissa, prioriteeteissa ja siinä, mihin ihmisten huomio menee sil

Johtajat eivät kaipaa lisää hälinää. Ei uusia palaverikerroksia, painetta tai mailasta puristamista. Moni kaipaa tällä hetkellä jotain paljon yksinkertaisempaa ja samalla vaikeampaa: selkeyttä ja rauhaa tekemiseen. Johtajat kaipaavat toimivaa arkea, tilaa ajatella ja mahdollisuutta johtaa strategisesti ilman, että koko päivä menee tulipalojen sammuttamiseen. Olen huomannut, että jos johtoryhmässä takkuaa, ongelma ei yleensä ole ihmisissä. Harvoin pöydän ympärillä istuu huonoj

Meillä ihmisillä on taipumus keskittyä usein elämässämme niihin ei niin kivoihin eli ikäviin sattumuksiin ja tapahtumiin. Pahimmillaan ne vievät kaistaa ihan tosissaan ja alkavat kasaantua arjen esteiksi. Otin käyttöön ah niin naiivin kuuloisen harjoituksen vuoden vaihteessa: Aloin kirjata joka ilta ylös hyviä tapahtumia kuluneelta päivätä. Aloin kutsua osaa niistä ihmeiksi ja huomioin myös iloisia, kivoja tai kiitollisuutta herättäviä asioita. Aluksi se tuntui vähän väkinäis

Mulkku-kortin toisella puolella lukee isolla VASTUU. Edes ajatus siitä, että ympärillämme oleva kaaos, jota kutsutaan elämäksi voisi olla meidän omalla vastuullamme, on useimmille meistä hirvittävän raskas ja uuvuttava ajatus. Pitääkö minun vielä nämäkin asiat hoitaa, kun on muutenkin jo liikaa! Ennen kuin hartia putoaa ihan lattiaan saakka, pohditaan hetki sitä, mitä mulkkuus EI ole. Mulkkuna eläminen ei ole sitä, että kuljetaan torilta toiselle kiljumassa kurkku suorana, mi

Oletko murehtija? Jos kyllä, tämä on sinulle. Joskus joutuu näyttämään Mulkku-korttia itselleen. Se on esimerkiksi silloin, kun päässä rullaa hirveää vauhtia murehtimisen karuselli ja jokainen käännös tuo uuden kauhuskenaarion eteesi. On ihan hyvä tehdä se työ, että hieman pysähdyt, otat pari askelta taakse päin ja zoomaat, mitä siellä karusellissa oikein pyörii. Kun olet saanut siitä kiinni, voit kokeilla vaikka seuraavaa. Itselläni mielen klassikkolause alkaa sanoilla Mitä

Niin kuin me kaikki tiedetään, maailma on yksi hurlumheimix juuri nyt. Ja siitä syystä me tarvitsemme Mulkku-akatemiaa enemmän kuin koskaan. Miten niin muka? Me tarvitsemme hirvittävästi rohkeutta . Toimia, sanoa, tehdä, olla tekemättä, sanoaksemme kyllä ja ei. Nämä vaikuttavat helpoilta nakeilta, mutta eivät ne ole. Kävin muutama viikko sitten hankalan puhelun. Olin päättänyt etukäteen, että tämä vedetään ihan mulkusti. Huom! Se tarkoittaa suoraselkäisesti ja rohkeasti, ei i

V*tun 2025. Joka kerta, kun mietin tätä vuotta, ekana tulee mieleen kirosanoja. Mutta heti sen jälkeen, yllätys yllätys, kiitollisuus. Jos pitäisi tiivistää minun kolme Tami-prinsiippiä tälle vuodelle, ne olisivat nämä: Asioilla on vain se merkitys, jonka annat niille. Meidät päät on h*elvetin tehokkaita keksimään tarinoita, skenarioita ja kauhukuvia asioista, joilla ei välttämättä ole mitään sen kummempaa merkitystä. Esim: miksi marraskuuta syrjitään ja sanotaan sen olevan

Kuvittele seisovasi ovien edessä valmiina valitsemaan. Mitä ikinä päätätkään tai jätät päättämättä, se tulee vaikuttamaan elämääsi. Vastuu on aina läsnä, teimme mitä vain. Tämä on vastuun ymmärtämisen ytimessä. (Jos tässä blogissa olisi ääniraita, tässä olisi todella dramaattista musiikkia. Kuuletko sen? Minä kuulen). Pohdi hetki: Millaista elämää haluat elää? Näetkö itsesi lauman jäsenenä vai omaa polkua (oman sopivan lauman kanssa elävänä ja) kulkevana yksilönä, joka kohtaa

Kuvittele mielessäsi lammaslauma, joka laiduntaa rauhassa kukkealla niityllä auringosta nautiskellen. Jossain rasahtaa. Kukaan ei tiedä, mistä tarkalleen on kyse, mutta vaara leijuu ilmassa vahvana kuin univajeisen äidin aamukahvi. Kun jokin uhkaa laumaa, koko porukka juoksee vaikka jyrkänteeltä alas kohti kuolemaa, kunhan vaaraa ei tarvitse kohdata. Orava taas on sellainen, että se kerää poskipusseihinsa niin paljon pähkinöitä, että se lopulta tukehtuu eli menee burnoutiin.

Viimeksi päästiin Mulkku-kortin etupuolelle saakka. Kortin toisella puolella lukee VASTUU. Se tarkoittaa, että joka kerta, kun näytät Mulkku-korttia jollekin, katsot itse vastuuta silmiin. Mulkkumainen toiminta tarkoittaa suoraselkäistä hankalien asioiden hoitamista tässä ja nyt, eikä viidestoista, kuudestoista tai kahdeskymmenesseitsemäs päivä. Se tarkoittaa vastuun ottamista tilanteessa, jonka tunnistat vaikeaksi, hankalaksi tai pelottavaksi, mutta tiedät, että se on suurem

Tervetuloa Mulkku-kortin maailmaan! Ihaile hetki maisemia. Miltä näyttää ja tuntuu? Onko kirkasta vai pimeää, sumuista tai sateista? Tunnetko innostusta, pelkoa tai epäilystä? Missä kohtaa kroppaa se tuntuu? Tunnustele hetki rauhassa, niin johdattelen sinut Mulkku-kortin maailmaan. Ajatus Mulkku-korttista syntyi eräässä kehityskeskustelussa, jossa pohdittiin henkilöstötyytyväisyyskyselyn tuloksia yrityksessämme. Tulokset näyttivät, ettei osa henkilöstöstä uskaltanut ottaa asi