Strategia ei yleensä epäonnistu huonon idean takia

Organisaatioissa käytetään valtava määrä aikaa strategian rakentamiseen.

Pidetään työpajoja, piirretään tiekarttoja ja muotoillaan kunnianhimoisia tavoitteita. Hiotaan sanoja, jotka kuulostavat oikeilta.

Ja silti yllättävän moni strategia jää lopulta vain siistiksi esitykseksi.

Ei siksi, että idea olisi huono, vaan siksi, ettei arki muutu.

Todellinen strategia ei näy PowerPointissa. Se näkyy kalentereissa, kokouksissa, prioriteeteissa ja siinä, mihin ihmisten huomio menee silloin, kun kiire painaa päälle eli osataanko strategian toteuttamiselle oikeasti tehdä aikaa.

Organisaatiot eivät yleensä kaadu vision puutteeseen. Ne kaatuvat siihen, että vanhat toimintatavat jatkavat elämäänsä uuden strategian rinnalla kuin kaksi päällekkäistä todellisuutta. Johdossa puhutaan uudesta suunnasta, mutta arjessa eletään edelleen vanhalla logiikalla.

Silloin syntyy organisaatioiden ehkä yleisin harha: liike ilman todellista etenemistä.

Kaikilla on kiire, se on selvä. Kukaan ei oikein ehdi pysähtyä kysymään, mikä muuttui vai muuttuiko mikään. Tämän vuoksi strategiatyön vaikein vaihe ei ole ideointi. Se on karsiminen:

Mitä lopetamme? Mihin emme enää käytä aikaa? Mitä teemme eri tavalla kuin ennen?

Strategia muuttuu todeksi vasta silloin, kun se alkaa näkyä ihmisten arjessa:

• kokouksissa, joita ei enää pidetä

• päätöksissä, joita uskalletaan tehdä

• asioissa, joihin keskitytään oikeasti

• ja siinä rauhassa, joka syntyy, kun suunta on selkeä.

  
  

Moni organisaatio yrittää ratkaista epäselvyyttä lisäämällä palavereita, raportointia ja hankkeita. Usein tarvittaisiin päinvastaista: vähemmän hälyä ja enemmän selkeyttä. Lopulta strategia ei ole dokumentti. Se on tapa, jolla organisaatio elää tavallista tiistaita.