Ihmeitä ja iloja

Meillä ihmisillä on taipumus keskittyä usein elämässämme niihin ei niin kivoihin eli ikäviin sattumuksiin ja tapahtumiin. Pahimmillaan ne vievät kaistaa ihan tosissaan ja alkavat kasaantua arjen esteiksi.

Otin käyttöön ah niin naiivin kuuloisen harjoituksen vuoden vaihteessa: Aloin kirjata joka ilta ylös hyviä tapahtumia kuluneelta päivätä. Aloin kutsua osaa niistä ihmeiksi ja huomioin myös iloisia, kivoja tai kiitollisuutta herättäviä asioita.

Aluksi se tuntui vähän väkinäiseltä tai kummalliselta. Mutta muutamassa viikossa tapahtui todellinen ihme: Aloin jo päivän alkaessa bongailla "ihmeitä" ja kivoja asioita ajatuksella "Tämän kirjoitan illalla sinne listalle." Parhaimpina päivinä kävi mielessä jopa ajatus "Mitähän kivaa tänään tapahtuu, millainen ihme tulee vastaan?" Vähän raskaampina päivinä ihmeitä ja iloisia asioita sai tikulla kaivaa, mutta aina sieltä jotain löytyi.

Ihmeellisintä oli mindsetin muutos ja keskittyminen ihmeellisiin asioihin. Vaikka tämä aiheuttaisi sinussa millaisen silmienpyöräytyksen (se on muuten hermoston tapa sanoa, että joku tässä on uhkaavaa), voin vakuuttaa, että on kivempi ja kevyempi elää keskittyen kivoihin kuin paskoihin asioihin. Molempia meillä kaikilla varmasti riittää.

Konkretian tasolle asia meni, kun häikäisevän hyvän helmikuun lopuksi putosi pöydälle hyvin raskas tehtävä. Tehtävä sai mielessäni mahtavat mittasuhteet, vaikka koko kuukausi oli ollut todella hyvä. Tein laskutoimituksen: Minulle oli tapahtunut helmikuussa 153 hyvää asiaa ja 1 huono. Jos nuo laitetaan vaakakuppiin...

Voit itse päättää, millaisiin asioihin keskityt. Valitse hyvin, sillä se asia elämässäsi väistämättä lisääntyy.