Onko yrityksissä liian vähän tilaa vastuulle?

Työelämässä toistuu tällä hetkellä erikoinen ristiriita. Johto kaipaa ihmisiltä enemmän omistajuutta, aloitteellisuutta ja vastuunottoa, mutta samaan aikaan moni kokee, ettei voi oikeasti vaikuttaa tarpeeksi omaan työhönsä. Vastuuta kyllä yritetään siirtää, mutta valta ja liikkumatila eivät aina seuraa mukana.

Silloin syntyy ilmiö, jota pidetään helposti ihmisongelmana, vaikka kyse on usein rakenteesta. Ihmiset alkavat varoa vastuuta, koska he oppivat nopeasti, että jokainen päätös voi johtaa jälkikäteiseen selittelyyn, mutta onnistumiset muuttuvat nopeasti näkymättömiksi oletuksiksi. Turvallisinta on pysyä keskellä laumaa ja tehdä juuri sen verran kuin odotetaan.

Monessa organisaatiossa ongelmana ei tällä hetkellä ole osaamisen puute. Ongelma on se, että ihmiset käyttävät suuren osan energiastaan arvioimalla, mikä on turvallista, sallittua tai poliittisesti järkevää. Työhön jää vain osa siitä kapasiteetista, joka organisaatiossa oikeasti olisi käytettävissä.

Siksi tärkein johtamiskysymys ei ehkä olekaan se, miten ihmiset saadaan ottamaan enemmän vastuuta, vaan millainen ympäristö saa ihmisen kokemaan, että vastuulla on merkitystä.

Tässä kohtaa strategia muuttuu kiinnostavaksi aivan uudella tavalla. Strategia ei ole vain tavoitteita ja prioriteetteja, vaan myös viesti siitä, mihin ihmisillä on lupa käyttää energiaansa. Jos suunta on epäselvä, ihmiset alkavat suojata itseään. Silloin syntyy organisaatioita, joissa tehdään paljon töitä ja pidetään paljon palavereita, mutta mikään ei oikein liiku, koska kukaan ei ole täysin varma siitä, mikä on aidosti tärkeää.

Selkeä strategia tekee jotain paljon suurempaa kuin antaa suunnan. Se vapauttaa rohkeutta. Kun ihminen ymmärtää, mitä kohti ollaan menossa ja miksi, hän pystyy käyttämään harkintaa, kokemustaan ja luovuuttaan ilman jatkuvaa varmistelua.

Ehkä tulevaisuuden parhaat organisaatiot eivät ole niitä, joissa kontrolli ja prosessi ovat pisimmälle viritettyjä, vaan niitä, joissa ihmisille syntyy tunne siitä, että täällä minuun luotetaan.