Messuilua

Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni Alihankintamessuilla roolissa, jossa sain rauhassa kävellä KOKO messukattauksen läpi. Aikaisempina vuosina ehdin hätäisesti juosta jonkun hallin läpi, mutta mitään keskittymistä tarjontaan ei voi sanoa olleen.

Pidimme yhteisosastoa E1000 (erkkitonni) Wiitta Oy:n kanssa 10 vuotta ja lähdimme ensimäisenä vuonna liikkeelle rajulla Suomen Pinkein Tehdas -teemalla ajatuksenamme erottautua massasta. Pinkkiä tehdasta seurasivat erilaiset teemat merenrannasta metsään ja wild westistä Las Vegasiin, taivaasta helvettiin ja täysin mustavalkoisena.

Kun kiertelin messuilla, totesin, että a) vähempikin olisi riittänyt erottautumiseen (ei silti olisi tehty yhtään vähempää ja b) emme ole onnistuneet tartuttamaan radikaalisti teemoitettua tyyliä muihin näytteilleasettajiin. Suomalainen, sinivalkoinen ja luotettava pitää pintansa ja noissa ominaisuuksissa ei ole mitään vikaa, mutta erottautuminen niillä ei onnistu.

Entäs sitten ihmiset? Oman arvion mukaan liikkeellä oli keskiviikkona todella paljon porukkaa, empiirinen yhden naisen otoksella tehty tutkimus perustuu siihen, että käytävällä ei pystynyt ajoittain kävelemään eteenpäin, koska se ruuhkautui niin pahasti (mikä on positiivinen ongelma messujen näkövinkkelistä). Erityisesti hallit A ja E olivat hyvin kansoitettuja, C:ssä ja D:ssä oli väljempää.

Mitä tästä seurasi? A- ja E-halleissa, joissa jengiä riitti, näyttivät näytteilleasettajat paenneen osastonsa takaseinään odottelemaan väenpaljouden vierailua osastolleen, kun taas C- ja D-halleissa näytteilleasettajat ottivat paremmin kontaktia, koska jengistä oli enemmän pulaa. Ensimmäistä kertaa messuilla puhtaasti visitor-kyltti kaulassa voin todeta, että tuntui tosi mukavalta, kun joku alkoi jutella ja kysellä, kun sitä vartenhan siellä messuilla ollaan.

Yllärikohtaamiset ovat joskus hauskimpia. Lepuutin kinttuja päivän päätteeksi messuhallin kuppilassa ja viereiseen pöytään istunut herra kyseli, miten messut ovat sujuneet. Siitä lähti liikkeelle mukava keskustelu ja todettiin jälleen, että tämän takiahan täällä ollaan.

Rakastan messuja, koska "ei puututa toisten asioihin" -suomalaiset ottavat kolmeksi päiväksi sosiaalisen vaihteen silmään, lähestyvät ihmisiä, juttelevat, kyselevät, harrastavat small talkia (minkä jälkeen meillä kaikilla on sosiaalinen patteri niin miinuksella kuin olla saattaa) ja tähän kaikkeen on lupa! Oli hyvä kokemus, ensi vuonna uudelleen!