Monessa paikassa eletään näin keväällä sitä aikaa vuodesta. Ei pelkästään rantakuntoon pääsyn viime metrejä tai kesälomien suunnittelua, vaan myös kehityskeskustelujen aikaa. Siitä muistutuksena otetaan kertaus mallista, jonka itse olen havainnut hedelmälliseksi:
Ensin galluppi: Käsi ylös, kuka nauttii kehityskeskusteluista? Niiden organisoija; etsien tuskassa viimevuotisia lappuja ja lippuja, täytettyjä viisisivuisia kaavakkeita. Vai niiden kohde; istuen esimiestänsä vastapäätä tuskastuneena ja turhautuneena, pohtien, mitä järkeä tässä on.
Pahimmillaan kehityskeskustelut ovat suoraan keskiajalta. Niitä tehdään, koska niin on aina tehty, eivätkä kaavakkeet ja niiden sisältö ole muuttuneet sitten 1500-luvun. Hyötyä keskusteluista saattaa olla vähemmän kuin haittaa, vaikka jokunen asia niiden ansiosta saataisiinkin korjattua. Kehityskeskustelujen väli voi venyä jopa vuosien mittaiseksi.
Kuulin työntekijästä, joka oli päättänyt ottaa mieltään askarruttavan asian puheeksi esihenkilönsä kanssa ja odotti kehityskeskusteluja sitä varten. Ja odotti ja odotti. Ja odotti. Asia ei koskaan päässyt päätökseensä.
Melko surullinen juttu, eikö. Eivätkö sekä kehityskeskustelujen pitäjä että niiden kohde ansaitsisi jotakin parempaa ja helpommin toteutettavissa olevaa? Tätä kysymystä pyörittelin mielessäni, kunnes törmäsin seuraavanlaiseen kehityskeskustelumalliin.
Mallissa ei ole kuin kaksi muistettavaa asiaa. Ensinnäkin keskustelut käydään kuukauden parin välein ja toiseksi niissä käsitellään vain neljä kysymystä:
Mitä kuuluu?
Mitä olet tehnyt?
Mitä aiot tehdä?
Kuinka voin auttaa?
Ja siinä se.
Te viisaat lukijani ymmärrätte, että keskustelut eivät ole käyty kahdessa minuutissa niin kuin ensinäkemältä näyttää. Järkevä esimies käy neljän näennäisesti yksinkertaisen kysymyksen kautta läpi elämää ja kuulumisia, työt, jotka on tehty sitten edellisen keskustelun (mikä niissä meni hyvin, mikä huonosti ja miksi), työt, jotka tehdään tästä eteenpäin seuraavaan keskusteluun saakka (mitä haasteita on odotettavissa, mitä uutta voitaisiin kehittää) ja miten edellämainituissa tai muissa asioissa voisi auttaa.
Keskusteluja on mahdollista viedä puitekysymysten kautta niin pitkälle kuin osapuolet haluavat. Alkuperäisessä mallissa sitä käyttävä yritys käy keskusteluja joka kuukausi. Meidän kohdallamme päädyimme pitämään niitä ensin 2-3 kertaa vuodessa, sitten kerran vuodessa. Lisäksi vaihdoimme kehityskeskustelunimen palautekeskusteluiksi.
Lopputulemana kaikki palautekeskustelujen pitäjät käyvät käpi yhdessä yleisellä tasolla keskustelujen annin, toistuvat teemat ja yleiset fiilikset. Palaute palautekeskusteluista on ollut pelkästään positiivista. Aluksi uusi malli tuntui oudolta eli uudelta, mutta kuin vauhtiin päästiin, kaikki kokivat sen paremmaksi kuin keskiaikaisen mallin.
Kiinnostaako tällaisen mallin rakentaminen yritykseesi? Ota yhteyttä!
Comments