Monesti oon pohtinut, että mistä se luovuus oikein syntyy ja pulppuaa. Se varmaan vaihtelee ihmisten välillä, mutta minulla luovuus oikein räjähtää sillä hetkellä, kun jääkaappi on aivan tyhjä.
Let me explain. Kun jääkaapissa on selkeästi jauheliha- ja kanasuikalekastikkeen ainekset, ei siinä paljon luovuutta tarvita. Mut annas olla, kun siellä ei ole mitään! Johan alkaa syntyä lanttu-vuolukana-paistos ja torttuhillolla ryyditetty perunasalaatti.
Mitä yritän tällä sanoa on se, että ainakin minun kohdallani luovuus syntyy tyhjästä. Siitä, että on oikeasti tilaa alkaa inspiroimaan, että mitäs sitä seuraavaksi keksisi. Jos sun jääkaappisi eli elämäsi on aivan täynnä jauhelihaa ja kanasuikaletta, ei sinne mahdu muuta.
Katsokaas tätä sanaleikkiä: LUOVU -> LUOVUUS -> LUO UUS.
Sun pitää luopua ensin jostain, että sinne elämän hyllyille voi tulla jotain uutta tilalle. Olen saanut monesti kommenttia, että "Älä viitsi käyttää tota luopuja-sanaa, kun se on niin negatiivinen". Ei muutes ole. Se ihan maailman posititiivisin sana. Kun sä luovut jostain, saat jotain (todennäköisesti parempaa) tilalle.
Jos haikailet luovan prosessisi perään, avaa sun elämän jääkaappi ja katso onko siellä oikeasti luovuudelle tilaa. Jos ei, siivoa pari hyllyä ja heitä alalaatikosta karvat kasvattaneet porkkanat menemään (tai inspiroi niistä joku super ruoka) ja katso, miltä sitten tuntuu.
Tunnistatko ilmiön? Mistä sun luovuus syntyy?
Comments